Eräteatteri voi tarkoittaa kahta asiaa: 1) taiteellista esitystä metsän perukoilla tai tuntureilla, jota yleisö vaeltaa katsomaan, tai 2) kurssia pöpelikössä, jossa opiskellaan luonnon armoilla olemista pieniä teatteridemoja tehden.

Eräteatterikurssin idea on houkutella sopiva nippu ihmisiä retkelle arvokkaaseen luontokohteeseen 1–4 vuorokaudeksi. Minulla on kurssin vetäjänä tarjota virikemateriaalia biologian, geologian ja hydrologian lisäksi luontoon liittyvästä mytologiasta ja valitun kohteen tai seudun kulttuurihistoriasta. Näiden avulla päästään pääasiaan, keskusteluihin, joiden avauksina toimivat osallistujien ryhmissä tekemät pienet teatteridemot. Kurssipäivät ovat väljiä; aikaa jää reilusti vain olla ja ihmetellä, kastua ja kuivua.

Konsepti on siitä hyvä, ettei se valmistu koskaan. Jokainen eri puolella Suomea, mantereella tai saaristossa pitämäni kurssi on ollut täysin uniikki, osallistujiensa näköinen kokonaisuus. Perimmäisenä tavoitteena on pitää hauskaa, keskustella ja osata myös pitää turpa kiinni.

Meissä on samaa kudelmaa kuin unissa, sanoi Shakespeare. Se on totta, mutta vain osatotuus. Meissä on samaa kudelmaa kuin unissa, kuusen neulasissa ja kusiaisissa.

Sekä esitykset että kurssit toteutetaan luonnossa jälkiä jättämättä ja ketään/mitään häiritsemättä. Mitään rakenteita ei käytetä. Maasto on täynnä valmiita amfiteattereita, nousevia katsomoita ja mahtavia lavasteita. Säävarausta ei ole.

Myös ääni on saastetta. Eräteatteritoiminnot järjestetään möykkäämättä paikoissa, joissa ne eivät häiritse kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Eräteatterilla ei ikinä kiusata luonnossa kulkijaa, jolla ei ole teatterillisia tavoitteita tai aikomuksia.